Sivut

maanantai 25. joulukuuta 2017

Kuulumisia... Jälleen pitkän tauon jälkeen.

Pahoittelut että taas on vierähtänyt jo pari kuukautta edellisestä kirjoittelustani. Aika vain ei tahdo riittää enää mihinkään, varsinkaan kun tuo syksy oli niin kiireistä aikaa töiden ja opiskeluiden suhteen.

Syksy meni tosiaan aivan täysin opintojen parissa, opinnäytetyötä teimme todella tiiviisti ja kaikki ylimääräinen aika meni tuossa keittiönpöydän ääressä tietokoneen ruutua tuijottaen. Välillä tuntui jopa siltä ettei se valmistu ikinä, kokoajan oli jotain ongelmia ja kaikki tuntui kirjaimellisesti kaatuvan niskaan. Väsymys painoi jatkuvasti päälle, enkä jaksanut enää tehdä mitään muuta kuin vaan nukkua, syödä, käydä töissä ja kaiken muun ajan käytin oppariin. Tällä hetkellä se kaikki kuulostaa todella vaikealta ja uskomattomalta että selvisin siitä rupeamasta mutta niin vain täällä ruudun toisella puolella istuu vasta valmistunut YAMK -insinööri. Aivan mahtava fiilis kun miettii aikaa jolloin kaikki tuntui vaikealta ja mahdottomalta, oma sisu painoi päälle ja sain kuin sainkin koulun käytyä kunnialla loppuun asti ja hyvillä arvosanoillakin! Hyvä minä!

Koulun lisäksi olen paininut jatkuvasti omien ajatusteni kanssa tuon nykyisen työni suhteen. Haluan jotain muuta, ihan sama mitä, mutta jotain muuta. Varsinkin tämän valmistumisen myötä olen ajatellut että tuosta työstä on päästävä pois, ja mahdollisimman kauas pois! Yritän jatkuvasti etsiä uusia töitä ja haen jatkuvasti johonkin mihin vain, mistä vain ja milloin vain. Yrityksen puutteesta ei tosiaankaan voi moittia, työpaikat vain tällä alueella on niin harvassa että niihinkin harvoihin on hirveä tunku ja paikastaan saa taistella kynsin ja hampain. Ehkä vielä joskus?!

Töiden lisäksi joulujutut olivat mielessä jatkuvasti kun katsoo tuota syksyä... Ajatuskin siitä että joutuisin vielä viettämään jouluhulinat tuossa työssäni kauhistutti suuresti ja välillä jopa itketti... Mutta edelleen minä siellä olen, vastentahtoisesti kylläkin. Joulu on itselleni niin suuri asia ja olen aina joulua ja kaikkea siihen liittyvää rakastanut mutta työni myötä olen alkanut jopa vihaamaan joulunviettoa. Tänä vuonna jouduin olemaan koko joulun töissä, siis ihan kokoajan, ja pikkusen on joulunviettoa rajoittanut kaikki tämä väsymys ja tympääntyneisyys joka vain lisääntyy. Ainoa vapaapäiväni tänä jouluna on juuri tänään, joulupäivänä. Huomenna taas töihin ja seuraava vapaapäiväni on vasta uusivuosi... Herranenaika kun kuulostaakin hirveältä.

Yrittänyt olen kuitenkin kotiin tehdä joulua, laitettiin kuusi ja kaikki, valoja on laiteltu paljon enemmän kuin edellisinä vuosina että minulla olisi edes jonkinlaista piristystä ja jaksaisin jatkaa. Joulukortit tein vain läheisille, ja naapureille. Tänä vuonna ei päästy edes joulumyyjäisiin! Tänä vuonna on mennyt niin moni asia pieleen että tuntuu kokoajan jokin harmittavan ja kismittävän.

Työn, koulun ja kodin lisäksi tänne kuuluu samaa kuin ennenkin. Askarteluja touhuan silloin tällöin kun aikaa sattuu löytymään ja tarvitsen pään nollausta, askartelemalla ja touhuamalla omia juttuja saan pään tyhjäksi kaikesta ja on helpompi aloittaa taas asiat alusta. Olen onnellinen siitä että koulu on ohitse ja sain hyvät paperit sieltä. Pikkuhiljaa yritän kurotella unelmaani hyvästä työstä ja sellaisesta elämästä ettei joka päivä ärsytä töihin lähteä ja saisin olla siinä suhteen onnellinen.

Pikkuhiljaa hyvä tulee :)

Mukavaa joulunaikaa kaikille teille jotka siitä saatte nauttia!

<3

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Kuulumisia

Heipat vaan kaikille seuraajille!

Täällä on erittäin vauhdikas arki meneillään, opparia yritän kovasti kokoajan tehdä eteenpäin ja töihinkin pitäisi yrittää aina pakonedessä ehtiä. Mitään muuta en ole ehtinyt tekemään kuin vain ja ainoastaan käymään töissä ja tekemään tätä opparia, kaikki vapaa-aika menee näihin. Välillä tunnen itseni todella väsyneeksi, jopa niin väsyneeksi että tekisi mieli vain jättää kaikki hetkeksi ja nukkua, ihan vain nukkua ja olla tekemättä mitään. Jos töistä koittaa vapaapäivä niin se menee yleensä opparin parissa vääntäessä tai sitten niitä pakollisia kotihommia tehdessä. Kyllä tuntee itsensä välillä joksikin robotiksi, joka vain suorittaa ja suorittaa elämäänsä eteenpäin.... Tiedän kyllä että tämä palkitsee ihan varmasti jossain vaiheessa, en taatusti ole turhaan tehnyt kaikkea tätä ja uhrannut sitä omaa vapaa-aikaani tähän, uskon ihan täysin että saan tämän paneutumisen ansiosta vielä uuden työpaikan ja saan näyttää mihin minusta todella on.

Opparin lisäksi tosiaan käyn töissä ihan normaalisti, ideaali tilannehan olisi ollut että olisin saanut pitää opintovapaata vaikka tämän koko syksyn, mutta tämä Suomen sääntöviidakko kun on sellainen että olisin sitten ollut ihan tyhjän päällä koko ajan niin ei se sekään kovin houkutellut. Tässä sitä sitten paahdetaan molempia "töitä" yhtäaikaa ja kirvataan välillä oikeinkin lujaa...

Noh, pikkuhiljaa eteenpäin vaan, kyllä se siitä! Tätä mantraa hoen jatkuvasti ja joka aamu sängystä noustessani...

Muutoin täällä menee aivan kivasti, molemmat elukatkin voivat hyvin ja arki on auvoisaa. Eilen käytiin viettämässä kiva päivä haaparannalla Ikeassa ja muutenkin harrastettiin pienimuotoista shoppailua T:n kanssa. Mulla oli vapaapäivä ja aioin viettää sen mukavasti, ainakin aamupäivän siitä. Illalla jatkoin taas opparin työstämistä. Meillä on ajatuksena alkaa vaihtamaan makkariin lipasto tuon ison vaatekaapin tilalle ja vaatekaappi olisi tarkoitus siirtää eteiseen säilytystilaksi. Ikeasta katselimme vähän minkälaista lipastoa tuohon makkarin tilaan voisi ajatella ja otimme mittoja jotta voidaan sitten joku päivä käydä vaan kamat hakemassa, jahka vain osuisi taas vapaapäivät yksiin... Harvinaista herkkua sekin... :D

Kylläpä tulikin melkoinen "avautumis/valitus" teksti, mutta tätä tää mun elämä tällä hetkellä on, ei paljoa väliinsä naurata vaikka eihän tuohon joulukuun valmistumiseen enää kauaa ole ja opparikin on jo todella hyvällä mallilla. Ensi viikolla se olisi tarkoitus jo lähettää esitarkastettavaksi ja siitä ei olekaan enää pitkä aika kun saadaan pitää meidän seminaariesityksemme ja pääsemme siitä eroon. Huh, ei enää kauaa!

Mutta joo, ihan kivaa tänne kuitenkin kuuluu, askartelujutut ovat ihan täysin jäissä tällä hetkellä, mitään en ole saanut aikaiseksi kun pää on täynnä vaan opparijuttuja. Noh, joulu on kuitenkin jo tuloillaan ja kortteja aion saada piakkoin aloitettua jahka saan näitä "tärkeämpiä" asioita tästä pois alta.

Mukavaa viikkoa kaikille! <3

maanantai 4. syyskuuta 2017

Synttärikortti, sinistä sekä kuulumisia

Syntymäpäiväkorttia toivottiin ja sellainen toteutettiin tottakai. Tällä kertaa toiveena oli sinisen sävyinen onnittelukortti, joka kuitenkin menisi nuorelle tytölle. Omiin mieltymyksiini ei sininen väri niinkään kuulu, joten hieman täytyi mietiskellä värejä ja mitkä kaikki sointuisivat yhteen, mutta päädyin lopulta todella simppeliin korttiin jossa sinisen erisävyt toteutuivat kivasti.

Kortissa käytin distress inkkejä tehden ensin korttipohjan valmiiksi, tämän jälkeen käytin uusia sabluunoita joilla tein erikokoisia perhosia taustaan. Sitten stanssasin muutamia perhosia jotka sitten sävytin vielä distress inkeillä elävämmiksi jotta erottuvat muutoinkin sinisestä pohjasta paremmin.

Simppeli kortti tuli, mutta mielestäni sain tähän kuitenkin hieman mielenkiintoa ympättyä ja sininen toive tuli toteutettua hyvin. Onnea -tekstin laitoin vielä kun se kivasti korosti värejä ja ponnahti sopivasti esiin.

Kortin teon jälkeen halusin tehdä vielä korttiin sopivan kirjekuoren ja sen tein uusista koristepapereistani jotka ostin Suomalaisesta kirjakaupasta muutama viikko sitten. Paperi oli kooltaan 12", jonka muokkasin sopivaksi ja tein kuoren Envelope punch boardilla.



Täällä viettelen tällä hetkellä vapaapäivää ja yritän saada tänään tehtyä jonkin verran taas eteenpäin tuota opparia. Välillä tulee senkin kanssa ajatus että hei tämähän onkin jo ihan hyvällä mallilla ja samantien ajattelen että voi jestas kun on vielä paljon tehtävää... Huoh, sanoisinko että loputon suo johon kaipaisin nyt jonkinlaista energiaboostia ja ohjenuoraa jonka mukaan tehdä ja soveltaa sitten tarpeen mukaan. Opparissamme toteutuu moni asia ensimmäistä kertaa ja se on ehkä se asia joka nyt mietityttää ja aiheuttaa ryppyjä otsaan tasaisin väliajoin. Kun on niin totuttautunut siihen normaalin opinnäytetyömuotoon niin on hirveän hankala osata asennoitua ihan toisenlaiseen tyyliin ja muotoon, toivotaan että se siitä selkiytyy ja lokakuussa olisi jo esitarkastelussa fiksunnäköinen koonti valmiina :)

Opparin teon lisäksi ajattelin vietellä rauhallista maanantaipäivää, kaupassa taitaa olla pakko käydä mutta jos muutoin vain rauhottuisi ja yrittäisi rentoutua kun viime päivät on menty taas melkoisella vauhdilla. Viime viikon lopulla Torniossa järjestettiin ne kansainväliset suurmarkkinat ja sieltä käytiin kahtena päivänä hakemassa ihanaa juustoista patonkia sekä englantilaista juustoa, ai että niiden kanssa saa herkutella useamman päivän. Ostettiin myös ihanaa 4 -vuotista balsamicoa joka oli aivan taivaallista salaatin kanssa.

Selkä on voinut nyt aivan hyvin kun olen käynyt jo kahdesti kiropraktikolla aikaisemassa nikamien lukkoja, ja huomasinkin yks päivä etten ole syönyt selän kipujen vuoksi särkyläääkettä kokonaiseen viikkoon, aika mahtava fiilis! Menihän siinä melkein kaksi vuotta että kivut hellittivät, kun löytää oikean hoitomuodon niin siihen on panostettava selvästi. Toivotaan että hyvä kunto säilyisi mahdollisimman pitkään, eikä tulisi hirveästi takapakkia. Ensi viikolla menen taas käymään kiron vastaanotolla täällä Kemissä. Pikkuhiljaa ja päivä kerrallaan ;)

Elukatkin voivat tällä hetkellä molemmat hyvin, kissakin viilettää omia menojaan ja villitsee koirankin aamulla aikaisin juttuihinsa mukaan, eli viikon takaista pahaa oloa ei huomaa kyllä enää ollenkaan, helpottaa kovasti. Ruokintaa olemme kissalle muuttaneet siten että enää ei ruokakipossa ole ylimääräistä evästä vaan ruoka pyritään antamaan parin tunnin välein ennemmin jos vain on mahdollista ja kastikkeen osuus ollaan jätetty aika minimiin kun mummeli ei suostu syömään mitään "terveellistä" eläinkaupan kastiketta vaan ainostaan kelpaa marketista ostettu "ei-niin-hyvä" Whiskas... Eipähän tule vatsanpuruja kun annetaan vain vähän. Kuivaruokana meillä on kolmea erilaista eläinkaupasta ostettua laadukasta ruokaa joista mummeli saa energiaa, tarvitsemiansa vitamiineja sekä kolmannet nappulat auttavat karvapalloihin suolistossa.

Siinäpä hieman kuulumisia taas.

<3

torstai 24. elokuuta 2017

Karvaiset kaverini ja muuta mukavaa

Niin, ne ihanaakin ihanemmat karvaiset kaverit, jotka olevat mukana joka liikkeessäni... Välillä jopa ärsyttävyyteen asti. Vaikka ne välillä ärsyttääkin ihan hermoraunion partaalle niin silti ne ovat rakkaita ja ainakin meille ne ovat kuin lapsia.

Tälläkin hetkellä tarkkailen kissavanhuksen vointia kun on ollut hieman vaisuna ja pahoinvoivana. Vasta viikko sitten sillä oli vatsa sekaisin, eikä tarkkaa syytä sille tiedetä, epäilyksiä toki on. Siitä selvittiin ihan vain vähentämällä ruokaa ja tarkastamalla kaikista pusseista päiväykset ja etteivät sisällä lainkaan viljatuotteita. Muutama päivä meni ilman ylimääräisiä eväitä ja annettiin apteekista saatavaa eläimille tarkoitettua maitohappobakteeria ja sehän tepsi. Tällä hetkellä ja tänään mummeli on ollut tosiaan vähän huonovointinen ja on oksentanut jo kahdesti. Ruoka silti maistuu ja vettäkin joi, mutta taisi hotkia eväänsä kun puklas kaiken ulos parin tunnin päästä.

Kissamummeli on jo 10 vuotias niin tuntuu kyllä että sitä huolehtii toisesta paljon enemmän nykyään kuin silloin pentuna jolloin pitkäkarvaisen kissan oksentelu viikoittainkin oli aivan normaalia. Ja varsinkin sen keväisen leikkausoperaation jälkeen ollaan oltu väliinsä erittäin huolissaan toisen vaivoista kun  pelottaa että se tukkeuma uusiutuu vaikkei nyt sinänsä siihen viittaavia oireita ole ollut ja meille tuo karvapallojen oksentelu on aivan arkipäivää.

Täytyy tarkkailla taas tilannetta ja kuulostella milloin vointi menee huonompaan suuntaan ja lääkäriin on lähdettävä. Tällä hetkellä kuitenkin syö ja juo, edes jonkin verran ja käynyt vessareissullakin niin ehkä tämä tästä taas... Ymmärrän sen kyllä että toinen on jo vanhus, mutta silti siitä yrittää pitää mahdollisimman hyvää huolta että saisimme sen pitää luonamme vielä useamman vuoden.


Koiran kanssa elettiin myös tässä ihan vasta parisen viikkoa sitten jänniä aikoja kun hänelläkin oli vatsaongelmia :D Vitsillä heitinkin että voikohan eläimillekin tulla norovirus :D Noh, siitäkin selvittiin kun annettiin taas apteekista saatavaa eläimille tarkoitettua maitohappobakteeria joka helpottaa suoliston toimintaa mikäli siellä hankaluuksia esiintyy. Parissa päivässä meni ohi ja päästiin palaamaan hieman normaalimpaan päivärytmiin... Kyllä minä tässä alan jo ajattelemaan että kyllä näitten kanssa saa taistella ja huolehtia... Aivan järjetön stressi ollut nyt jo toista viikkoa mutta yritetään selvitä.



Muutoin kuulumisia tänne päin.. Kävin eilen ensimmäistä kertaa kiropraktikolla tutkituttamassa tätä selkääni ja oli kyllä silmiä avartava kokemus vaikkakin aika pelottava toisaalta. Olen aiemmin käynyt OMT -hoidoissa joissa myös naksutellaan paikkoja auki ja oikeille paikoilleen mutta tämä kirolla käynti oli jotain vielä enemmän. Hän huomasi sellaisia asioita kropastani joita en ollut osannut edes ajatella ja hän tuumasikin että olen niin jumissa ja jäykkä ettei ole ihme että kipuja on vaikka muille jakaa.

Alaselkäkivut ovat vaivanneet minua tässä jo vaihtelevasti varmaan kahden vuoden verran ja tänään on ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen tunne että pystyn oikeasti kyykistymään ja kävelemään suorassa, voi että mikä mahtava tunne! Kiro naksautteli rintarankaani kerran kunnolla, niskat molemmin puolin vaikka toiselle puolelle se ei oikein toiminutkaan kun olin liian jumissa. Tämän jälkeen kokeili vielä varovasti naksauttaa alaselkääni ja lonkkaa ja kyllähän sieltä jotain irtosi. Eilisen olin todella kipeä hoidon jälkeen mutta jo aamulla tunsin erilaisia olotiloja ja yhden särkylääkkeen jälkeen olen tänään ollut kuin eri ihminen. Vielä toissapäivänäkin jouduin syömään lääkkeitä kahta lajiketta kerrallaan eikä niistä ollut kunnolla vastetta.

Varasinkin suoraan ajan hänelle Ouluun maanantaiksi, käymme siellä T:n kanssa samalla shoppailemassa kesälomani päättymisen johdosta ja käyn iltapäivästä sitten vielä kirolla ennenkuin lähdemme ajamaan takaisin Kemiin. Varasin myös toisen ajan kolmen viikon päähän tänne Kemin terveystalolle ja toivotaan että näiden kolmen käynnin jälkeen alkaisi jo oikeasti näkymään kunnolla tuloksia.

Tiistaina on sitten vielä ihan perushieronta käynti ja keskiviikkona pitäisi yrittää taas jaksaa töissä.

Koulua varten olen tehnyt tehtävää sekä myös opparia jo käynnistellyt kovaa vauhtia. Opparia varten on kerätty paljon lähdeaineistoa, lähinnä kirjallisuutta ja muutama tutkimus napottaa pöydällä myös gradun muodossa että eiköhän näillä jo pärjää.. Ainakin alkuunsa. Keittiönpöytä näyttää kirjastonpöydältä eikä tässä juuri hirveästi mahdu edes kunnon ruokailua järjestämään, mutta koitetaan nyt kestää vielä hetki jotta saadaan paperit joulukuussa käteen.


Sellaisia pienimuotoisia kuulumisia tänne päin, pikkuhiljaa syksyä kohti mennään ja pitänee alkaa jo kaivamaan vähän paksumpaa vaatetta vaatekaapin perukoilta... Tumput piti jo yksi ilta olla käsissä kun koiraa käytin.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

<3

lauantai 19. elokuuta 2017

Voileipäkakkua ja kuulumisia

Tein T:lle syntymäpäiväksi voileipäkakkua itse ensimmäistä kertaa! Kakku onnistui todella hyvin, olin ihan yllättynyt kuinka helppoa se loppujenlopuksi olikaan, vaikka aina ne kaikki väkerrykset ja muut näyttävät niin pirun hankalilta...

Kakusta tuli todella peruskakku, täytteisiin laitoin kevätsipuli-suolakurkku sekä kinkku-paprika. Kostutukseen käytin lihaliemikuutiota laimennettuna vedellä tottakai. Annoin olla yön yli jääkaapissa maustumassa täytteineen ja sitten seuraavana päivänä tein loppuun. Hyvin oli kostunut ja täytteet muhevoituneet entisestään. Namnam ;)


Kakku katosi hyvin nopeasti parempiin suihin eikä tainnut jäädä seuraavalle päivälle kuin pienet maistiaiset. Ehkäpä uskallan kokeilla tällaisen kakun tekoa vielä uudestaankin.

Täällä aloitellaan juuri viimeisen kesälomaviikon viettämistä, muutaman viikon olin tuossa töissä ja nyt pääsin taas lomalle, taidanpa ensi kesänäkin yrittää ottaa lomat näin hieman lähekkäin että työarkeen paluu sujuisi mukavammin. Yritän viettää rentouttavaa lomaa, vaikkakin joudun tekemään paljon töitä opparia varten ja kirjoitusprosessi on läsnä kokoajan että unet jäävät melko vähiin. Pikkuhiljaa eteenpäin vain, minulla on selkeä tavoite kuitenkin ja tiedän itse mihin olen ryhtynyt, pois nykyisestä työstäni :D

<3