Sivut

torstai 15. marraskuuta 2012

Päivän piristystä

Pikkusen piristystä torstaiseen päiväämme, linssiludena toimii tänään toinen pikku piruistamme, karvaisempi versio. Ja nyt en puhu siis T:stä, vaan kissasta. Tämä karvaturriainen on yleensä aina vaan jossaki nukkumassa, syömässä tai miettimässä menisköhän hän vessaan... Aika tylsä elukka jokseenkin melkein aina, mutta on hänelläkin hetkensä.

Kissaneitimme on utelias, välillä vähän liiankin... Neiti rakastaa maminsa tapaan kaikkea kiiltävää ja rapisteltavaa, eli kuten kunnon naisen kuuluukin. Kummallista vain että se on eläin. Tai toisaalta, en itse pidä noita meidän karvavarpaitamme eläiminä, ne on mun lapsosia. Tälläkään kertaa ei neidin vaisto pettänyt, se kipitteli mun perässä kuvailemaan valmistuneita koruja ja samalla pääsi linssi eteen vaikkei olisi välttämättä niin halunnut. Noh, sain räpsittyä siitäkin muutaman kuvan ennenku se hoksas mitä puuhastelin :) Kuvia siis karvavarpaasta !




Aina ku sitä kiinnostaa joku asia ni vetaseen viiksikarvat tolleen eteenpäin, huvittavan näköinen...


Mukavaa päivää kaikille, minä jatkan korumietintöjä ja koitan saada jälleen tilauksia valmiiksi :)

<3

4 kommenttia:

  1. Voi miten ihana kaunis mussukka! ja todellakin ne omat karvavarpaat ( mun tapauksessa karvattomat varpaat) on lapsosia, eikä mitä tahansa eläimiä. “mamin” ja “dädin” kultia :D

    VastaaPoista
  2. Ai että, kuinka söötti toi Lady. Hyvät kuvat sait napattua. Minun äidillä on kissa ja neiti täyttää ensi vuonna huhtikuussa 20 vuotta. Hänellä saattaa olla jonkinlainen muistin menetys, mutta ajoittain. Välillä istu olohuoneessa ihan kun eksyksissä, ja etsi "eilistä päivä"? Söötti kun mikä. Nuorena se oli erakko ja melkein aina piilossa, nyt vanhoilla päivillä tuli niin kun "kaapista ulos". Monesti kun tulen lasten kanssa mummolaan kissa istu eikä hievahda, ei siis moksis mistään.T:) Koralli

    VastaaPoista
  3. Uutistoimisto Anselmi: Kiitos paljon, meidän mussukka on kyllä melkoinen touhottaja, ihania ne on :)

    Koralli: Kuulostaapa varsin veikeältä tapaukselta tämä äitisi kisuli :) Toivon todella että saan oman mussukkani pitää myöskin parikymppiseksi saakka :)

    VastaaPoista
  4. Ihana kissa ja valpas katse:)
    Äitini kissa,joka löytyi villinä maantieltä pentuna, eli yli 21 vuotiaaksi ja olisi elänyt vielä pidempäänkin ,jos äiti olisi jaksanut aloittaa sille diabeteslääkityksen . Mutta äiti oli itse jo niin huonossa kunnossa, että joutui tekemään toisenlaisen päätöksen. Kissa oli pitkäkarvainen,kuin norjalainen metsäkissa.
    Nyt ovat molemmat taivaassa ja varmaan heillä on siellä lokoisaa ,molemmilla♥

    VastaaPoista

Kiitos että jätit kommentin, tulethan käymään jatkossakin !