Sivut

maanantai 25. joulukuuta 2017

Kuulumisia... Jälleen pitkän tauon jälkeen.

Pahoittelut että taas on vierähtänyt jo pari kuukautta edellisestä kirjoittelustani. Aika vain ei tahdo riittää enää mihinkään, varsinkaan kun tuo syksy oli niin kiireistä aikaa töiden ja opiskeluiden suhteen.

Syksy meni tosiaan aivan täysin opintojen parissa, opinnäytetyötä teimme todella tiiviisti ja kaikki ylimääräinen aika meni tuossa keittiönpöydän ääressä tietokoneen ruutua tuijottaen. Välillä tuntui jopa siltä ettei se valmistu ikinä, kokoajan oli jotain ongelmia ja kaikki tuntui kirjaimellisesti kaatuvan niskaan. Väsymys painoi jatkuvasti päälle, enkä jaksanut enää tehdä mitään muuta kuin vaan nukkua, syödä, käydä töissä ja kaiken muun ajan käytin oppariin. Tällä hetkellä se kaikki kuulostaa todella vaikealta ja uskomattomalta että selvisin siitä rupeamasta mutta niin vain täällä ruudun toisella puolella istuu vasta valmistunut YAMK -insinööri. Aivan mahtava fiilis kun miettii aikaa jolloin kaikki tuntui vaikealta ja mahdottomalta, oma sisu painoi päälle ja sain kuin sainkin koulun käytyä kunnialla loppuun asti ja hyvillä arvosanoillakin! Hyvä minä!

Koulun lisäksi olen paininut jatkuvasti omien ajatusteni kanssa tuon nykyisen työni suhteen. Haluan jotain muuta, ihan sama mitä, mutta jotain muuta. Varsinkin tämän valmistumisen myötä olen ajatellut että tuosta työstä on päästävä pois, ja mahdollisimman kauas pois! Yritän jatkuvasti etsiä uusia töitä ja haen jatkuvasti johonkin mihin vain, mistä vain ja milloin vain. Yrityksen puutteesta ei tosiaankaan voi moittia, työpaikat vain tällä alueella on niin harvassa että niihinkin harvoihin on hirveä tunku ja paikastaan saa taistella kynsin ja hampain. Ehkä vielä joskus?!

Töiden lisäksi joulujutut olivat mielessä jatkuvasti kun katsoo tuota syksyä... Ajatuskin siitä että joutuisin vielä viettämään jouluhulinat tuossa työssäni kauhistutti suuresti ja välillä jopa itketti... Mutta edelleen minä siellä olen, vastentahtoisesti kylläkin. Joulu on itselleni niin suuri asia ja olen aina joulua ja kaikkea siihen liittyvää rakastanut mutta työni myötä olen alkanut jopa vihaamaan joulunviettoa. Tänä vuonna jouduin olemaan koko joulun töissä, siis ihan kokoajan, ja pikkusen on joulunviettoa rajoittanut kaikki tämä väsymys ja tympääntyneisyys joka vain lisääntyy. Ainoa vapaapäiväni tänä jouluna on juuri tänään, joulupäivänä. Huomenna taas töihin ja seuraava vapaapäiväni on vasta uusivuosi... Herranenaika kun kuulostaakin hirveältä.

Yrittänyt olen kuitenkin kotiin tehdä joulua, laitettiin kuusi ja kaikki, valoja on laiteltu paljon enemmän kuin edellisinä vuosina että minulla olisi edes jonkinlaista piristystä ja jaksaisin jatkaa. Joulukortit tein vain läheisille, ja naapureille. Tänä vuonna ei päästy edes joulumyyjäisiin! Tänä vuonna on mennyt niin moni asia pieleen että tuntuu kokoajan jokin harmittavan ja kismittävän.

Työn, koulun ja kodin lisäksi tänne kuuluu samaa kuin ennenkin. Askarteluja touhuan silloin tällöin kun aikaa sattuu löytymään ja tarvitsen pään nollausta, askartelemalla ja touhuamalla omia juttuja saan pään tyhjäksi kaikesta ja on helpompi aloittaa taas asiat alusta. Olen onnellinen siitä että koulu on ohitse ja sain hyvät paperit sieltä. Pikkuhiljaa yritän kurotella unelmaani hyvästä työstä ja sellaisesta elämästä ettei joka päivä ärsytä töihin lähteä ja saisin olla siinä suhteen onnellinen.

Pikkuhiljaa hyvä tulee :)

Mukavaa joulunaikaa kaikille teille jotka siitä saatte nauttia!

<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos että jätit kommentin, tulethan käymään jatkossakin !